Paahteisella asfalttitiellä hiljaisessa ja tasaisessa V8.n murinassa on huumaava tunnelma. Ison ja painavan auton vaimea keinahtelu ja soittimesta vaikkapa Hurriganes. Pitää oikein keskittyä että muistaa ajavansa autoa, eikä uppoudu fiilistelemään siivellä. Sitä toivoo että tie jatkuu ja jatkuu.
Tunnelma on kuin ruumiista irtautuminen, mähän voisin olla vaikka missä. Matka alkaa pihasta, mutta aikansa tienpäällä ollessa aika ja paikka jäävät merkityksettömmiksi. Kauniit maisemat ja kahvihampaan kolotus ovat enää ainoat mielessä pyörivät asiat. Mikä parasta, aina tulee aika kun haluat olla perillä. Silloin onkin kiva kurvata harraste takaisin talliin tai keskelle kesäistä outoa iltamaisemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti