perjantai 2. toukokuuta 2014

Kerälyä, romuilua vai kulttuuriteko?


20 luvun Wickström 1syl.
73mm. f 5. 1/100s. ISO400. RAW.

Kävin vävyni kanssa noutamassa ostamamme säiliön ja pumpun tupaöljyineen päivineen.
Tilaa oltiin siivoamassa ja myynnissä oli paljon muutakin "romua".

Silmiini osui yksisylinterinen maamoottori jossa koko sylinteri kansineen ja vesitiloineen on samaa valua. Juuri tällaista moottoria olen haaveillut oikeastaan aina. Sillä nuorenapoikana sain isältäni vuonna 1928 painetun kirjan moottoritekniikasta, jossa on halkileikkaus juuri tästä moottorista ja se on jäänyt pääkopan perukoille kummittelemaan.

Kuvva 99. Wickström -moottori.
Airas-Strömmer
Polttomoottorit
Otava.
Helsingissä, 1928.

Ostin moottorin ja ei muuta kun kyytiin, vaikka minulle kerrottiin että moottori on ollut ulkona ja todennäköisesti "leikannut kiinni". 

Kotosalla kaadeltiin naftaa väleihin ja koetetiin saada juuttumia irti. Mutta kun kaadoin naftaa tulpanreiästä sylinteriin, alkoi se valua ulos alemmasta vesitilan reiästä, eli sylinteri on halki ja kone käyttökelvoton.

Tässä tullaan hauskaan kohtaan, en nimittäin aio hävittää moottoria vaan pistän sen naftaliiniin myöhempää ihmettelyä varten. Onko tämä sitten masinismia, nippelihulluutta vai mitä. Olen aiemmin hävittänyt vanhoja harvinaisia mekaanisia laitteita ja jälkkäteen harmitellut tekemisiäni, Joten kun löysin halajamani koneen, en aio siitä luopua yrittämättä sen kunnostusta. Ja jollen saa sitä toimimaan siistin ja pistän sen sivuun, mutta metalliromua siitä nyt ei tule. :)