lauantai 17. lokakuuta 2015

RIP Jungjuma

Digiaikojen alussa kun tutustuin internetin ihmeelliseen maailmaan, tuli eteen sähköpostin luominen. Tällöin työkaverini keksi lyhenteen jungjuma > Jungsund Jukka Mäkinen.
Mielestäni hauska, hiukan poikkiteloiselta kuullostava nimimerkki. Jota on tullut käytettyä parikymmentä vuotta. Mutta nyt tuo rupeaa puuduttamaan. Viimmeisinä tikkeinä – en päässyt Vaasalaisia-infon jäseneksi, koska nimimerkkini kuullostaa kovin ulkomaalaiselta. Myös ympäristön tapahtumat saavat minut palaamaan juurilleni, käyttämään ihan omaa nimeäni. Uskon ja toivon ettei tästä avoimuudesta koidu minulle mitään harmia, voi olla että olen turtunut someen ja vaaroihin mutta näillä mennään.

Nyt kun olen julkaissut kuviani Naamakirjassa ja myös omilla kotisivuillani. Päädyin yhdistämään nämä kolme yhden nimen alle ja yhtenäistämään julkaisujani netissä.
Tämä kaikki omaksi ajankuluksi, olen saanut tutustua sähköpostien, kotisivujen ja ohjelmoinnin maailmaan. Kun on paljon aikaa, niin oman domainin hankinta ja kaiken sen alle siirtäminen on ollut mielenkiintoista, joskin aikaavievää puuhaa. (studiojukkamakinen.fi)

Studioprojekti etenee hyvin hitaasti mutta varmasti, kohti erinomaisia työskentelytiloja omien töiden tekemiseen. En enää aikoihin ole voinut laittaa ajallisia etappeja projekteihini, mutta kun vähän kerrallaan etenee, niin huomenna on enemmän kuin eilen. Muutakin kuin ikää.

Olen myös huomannut että vaikka tiedän velan olevan sitovin voima mihin olen törmännyt, on myös kiireen jättäminen hyvin vapauttava asia.
Ajat muuttuvat ja eilinen ei palaa, huomisesta ei kukaan tiedä mitään. Eletään siis tätä päivää. Vaikka en pysy sankareiden vauhdissa, saan osani tässä aina niin ihanassa ajassa. Ainut mikä on hyvä muistaa, on elää.



40mm. f 11. 1/160s. ISO100. RAW.


Tämän kuvan arvo on minulle eilisen elämä, filmiaika. Nykyään on Digiaika, joka on ei enempää eikä vähempää täynnä haasteita ja mahdollisuuksia.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kerälyä, romuilua vai kulttuuriteko?


20 luvun Wickström 1syl.
73mm. f 5. 1/100s. ISO400. RAW.

Kävin vävyni kanssa noutamassa ostamamme säiliön ja pumpun tupaöljyineen päivineen.
Tilaa oltiin siivoamassa ja myynnissä oli paljon muutakin "romua".

Silmiini osui yksisylinterinen maamoottori jossa koko sylinteri kansineen ja vesitiloineen on samaa valua. Juuri tällaista moottoria olen haaveillut oikeastaan aina. Sillä nuorenapoikana sain isältäni vuonna 1928 painetun kirjan moottoritekniikasta, jossa on halkileikkaus juuri tästä moottorista ja se on jäänyt pääkopan perukoille kummittelemaan.

Kuvva 99. Wickström -moottori.
Airas-Strömmer
Polttomoottorit
Otava.
Helsingissä, 1928.

Ostin moottorin ja ei muuta kun kyytiin, vaikka minulle kerrottiin että moottori on ollut ulkona ja todennäköisesti "leikannut kiinni". 

Kotosalla kaadeltiin naftaa väleihin ja koetetiin saada juuttumia irti. Mutta kun kaadoin naftaa tulpanreiästä sylinteriin, alkoi se valua ulos alemmasta vesitilan reiästä, eli sylinteri on halki ja kone käyttökelvoton.

Tässä tullaan hauskaan kohtaan, en nimittäin aio hävittää moottoria vaan pistän sen naftaliiniin myöhempää ihmettelyä varten. Onko tämä sitten masinismia, nippelihulluutta vai mitä. Olen aiemmin hävittänyt vanhoja harvinaisia mekaanisia laitteita ja jälkkäteen harmitellut tekemisiäni, Joten kun löysin halajamani koneen, en aio siitä luopua yrittämättä sen kunnostusta. Ja jollen saa sitä toimimaan siistin ja pistän sen sivuun, mutta metalliromua siitä nyt ei tule. :)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kevättä odotellessa

82mm. f4. 1/1000sek. ISO400.
RAW.

Näin Helmi- Maaliskuussa mielessä alkaa kevään odotus, sitä puuhastelee rauhassa ja hissukseen.
Pelkää että vielä ne kireet pakkaset yllättää ja saa vetää pipon silmille.

Helmikuun lopulla lumitöihin ryhtyessäni, huomasin että Majorin vanhoista kymmenmillisistä 
lumiketjuista on yksi lenkki kulunut poikki ja puoliskot roikkuivat renkaan sivuilla. Ketjut ovat kymmeniä vuosia vanhat työkoneketjut, mutta on silti tainnut vuosien mittaan tulla muutama lumikuutio siirrettyä tontin reunoille.

70mm. f11. 1/500sek. ISO1600 
JPEG.

Maaliskuun alussa Matin ja Lauran häissä sää oli hääsaattueelle melkoinen seikkailu. 
Ainakin minä epäilin eksyneeni vaikka reitti oli lyhyt ja tuttu, koska en nähnyt pyryssä juuri mitään.
Tänä hääpäivänä mahdoton sää tuntui vain kohottavan Pohjalaisen hääväen juhlatunnelmaa,
sisälle tultiin vaatteita ravistellen hymyssäsuin pilke silmäkulmassa.

Yleensä tällaiseen säähän ei jaksa suhtautua huumorilla mutta nyt tuo pyry saa ajattelemaan,
että vielä hetki. Voi vaan toivoa että seuraavaksi todella tulee kevät.


105mm. f8. 1/250sek. ISO400.
JPEG.
8.3.2013

tiistai 26. helmikuuta 2013

Tuliaisia Jamaicalta


70mm. f10. 1/60sek. ISO100 JPEG.
Salama enimmillään 1/4 teholla.

Saimme tuliaisiksi kuvassa olevat herkut ja koska paketit ovat hienoja, pyysi vaimoni kuvaamaan ne muistoksi.

Tässähän saan tilaisuuden kokeilla uusia salamoitani :)
Kuva on valaistu kolmella Nissin Di 866 Mark II salamalla, sekä Hähnel Combi TF -radiolähettimillä. Valon hajoittajina käytin vasemmalla ja takaoikealla kahta hunajakenno spottia - Gary Fong Lightsphere Universal Power Snoot. ( Näiden myynti Suomessa on ilmeisesti loppunut, todella sääli. ) ja oikealla kameran vieressä Opteka BD-10 Beauty Dish Reflector.

Kyseistä Optekaa ei ole liioin enää myynnissä, mutta tämä Diffuser onkin laadultaan sen verran ala-arvoinen että muita vaihtoehtoja kannattaa etsiä. Omani sain toimivaksi vaihtamalla metallisiin  muoviset nepparit, joilla valonhajotin kootaan.
Tosin kun tämän Optekan on saanut askarreltua kasaan ja salamaan kiinni, on se kyllä ihan hyvä valon hajotin.
Nyt näyttää olevan myynnissä metallinen Opteka BD-100 strobist kit, joka on yli kaksi kertaa kalliimpi ja varmasti neljä kertaa parempi.
Mutta viikkaappa tämä Vokkipannu laukun päälle, ei onnistu. Eli etsi jokin pieni tasovalo tai todella edullinen ja hyvä sateenvarjo. Sateenvarjosta tosin pitää katsoa että valo ei osu etulinssiin, asia hoituu ehkä sijoittelulla tai vastavalosuojalla. Mutta jos sinulla on salama kuvattavan lähellä ja eritoten lähellä kuva-alaa, on sitä helpompi käyttää jos valon pääsy objektiiviin on estetty. Tämänhän voi tosin tehdä vaikka pahvinpalalla kameran ja valon välissä, tällöin vaan et voi liikkua yhtä vapaasti kuvattavaan ja valoon nähden.

Kyseiset Nissinit muuten toimivat langattomasti infrapunalla E-TTL kytkeytyvinä Canonissa ja monissa muissakin merkeissä, sekä pää- että orjasalamoina. Mutta itse tapaan käyttää manuaaliasetuksia valoissa ja kamerassa, sen lisäkisi radiolähetin ei tarvitse "näköyhteyttä" kuten optiset infrapunat ja orjakennot.

Ja kun tuli kehuttua tuota sateenvarjoa, niin perään vielä kuva Freyasta yhdellä salamalla läpiammuttavan sateenvarjon kanssa. Jonka varustin radiolähettimellä ja valaisinjalustalla. Pienet ja kevyet salamat asettelee paikoilleen kekseliäisyyden turvin monilla tavoin, minä nyt vaan olen tottunut käyttämään noita jalustoja.

105mm. f4,5. 1/160sek. ISO100 JPEG.
Salama 1/4 teholla. 

Salamat olen pitänyt mahdollisuuksien rajoissa max. puoliteholla, koska varautumisajat ovat lyhyempiä ja joskus kuulemani lämpenemisongelmat eivät vaivaa mieltä. 
Isompaan valon tarpeeseen kannataa varata studiovalot.

On aina mukava lukea ja jakaa omia kuvauskokemuksia, eli ainakin kuvan speksit ovat jatkossa aina mukana näissä minun Blogipostauksissani. :)

Jukka

tiistai 14. elokuuta 2012

Palosaaren Sundi


                                                                     
Sundi (salmi) Vaasassa Mansikkasaaren ja Palosaaren välissä on eittämättä kauneimpia kohtia kaupungin rantaviivassa. Sundi oli Vaasan ulkosatama 1789-1886, mutta toiminta satamassa jatkui vielä kolmekymmentäluvulle. Nykyään venesatamana toimivan Sundin maine on saanut jo myyttiset mittasuhteet ja sen tulevaisuus tuntuu kiinnostavan kaikkia Vaasalaisia, toiminnasta ja tarinoista rannasta saisi aikaan paksun kirjan.

Itse mereltäpäin tullessa näen vain rannan kauneuden ja suljen silmäni Telakan raunioilta, hylyiltä ja muulta Mansikkasaaren vanhalla teollisuusalueella, kuten kai jokainen oman hoitamattoman takapihansa kannssa mielellään tekee. Mutta nythän onneksi Mansikkasaarikin on saanut Kaupunginisiltä huomiota ja sen uudelleen rakentaminen on aluillaan.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kymmenen käskyä



Kymmenen käskyä ei tullut mieleeni mitenkään uskonnollisessa mielessä, vaan ok ohjeina
noin muuten vaan. Elämän vauhti on joskus kova ja sitä pelkää ettei ehdi ottaa aikaa itselleen,
joskus sitä on vahvoilla ja joskus kuin lehti tuulessa.

Tässä elämän virrassa syöksytään suuntaan jos toiseen, tässä ja nyt. Tämä on varmaan jälleen päivän trendi, mutta joskus sangen ajattelematonta. Tulee aamu jolloin kaikki negatiivinen kaduttaa ja poltetut sillat harmittaa. Ehkei heti, mutta jokaiselle tulee joskus hetki hiljaiseloa ja aika summata tehtyjä tekoja.

Mutta jos arvomailmasi on tavallaan vanhanaikainen. Sellainen että tulet toimeen kymmenen käskyn, itsesi ja tekemisiesi kanssa, on sinulla mahdollisuus tasapainoiseen ja suht mukavaan oloon. Ei tarvitse aamulla herätä morkkikseen, vaan voit keskittyä uuteen päivään virkeänä ja hyvillä mielin.

Tämä nyt on vaan jarruksi kaarteissa, sillä jokaisen tulee rakastaa itseään ja päästellä täysillä aina kun on mahdolista. Täytyy vielä lopuksi muistuttaa että aina kun jäät murehtimaan eilistä, jää nykyhetki elämättä ja uudet kokemukset huomaamatta.
On siis hyvä ottaa oppi eletystä, siirtää eilinen syrjään ja keskittyä huomiseen.

Jukka