RIP Jungjuma
Digiaikojen alussa kun tutustuin
internetin ihmeelliseen maailmaan, tuli eteen sähköpostin luominen.
Tällöin työkaverini keksi lyhenteen jungjuma > Jungsund Jukka
Mäkinen.
Mielestäni hauska, hiukan
poikkiteloiselta kuullostava nimimerkki. Jota on tullut käytettyä
parikymmentä vuotta. Mutta nyt tuo rupeaa puuduttamaan. Viimmeisinä
tikkeinä – en päässyt Vaasalaisia-infon jäseneksi, koska
nimimerkkini kuullostaa kovin ulkomaalaiselta. Myös ympäristön
tapahtumat saavat minut palaamaan juurilleni, käyttämään ihan
omaa nimeäni. Uskon ja toivon ettei tästä avoimuudesta koidu
minulle mitään harmia, voi olla että olen turtunut someen ja
vaaroihin mutta näillä mennään.
Nyt kun olen julkaissut kuviani
Naamakirjassa ja myös omilla kotisivuillani. Päädyin yhdistämään
nämä kolme yhden nimen alle ja yhtenäistämään julkaisujani
netissä.
Tämä kaikki omaksi ajankuluksi, olen
saanut tutustua sähköpostien, kotisivujen ja ohjelmoinnin
maailmaan. Kun on paljon aikaa, niin oman domainin hankinta ja kaiken
sen alle siirtäminen on ollut mielenkiintoista, joskin aikaavievää
puuhaa. (studiojukkamakinen.fi)
Studioprojekti etenee hyvin hitaasti
mutta varmasti, kohti erinomaisia työskentelytiloja omien töiden
tekemiseen. En enää aikoihin ole voinut laittaa ajallisia etappeja
projekteihini, mutta kun vähän kerrallaan etenee, niin huomenna on
enemmän kuin eilen. Muutakin kuin ikää.
Olen myös huomannut että vaikka
tiedän velan olevan sitovin voima mihin olen törmännyt, on myös
kiireen jättäminen hyvin vapauttava asia.
Ajat muuttuvat ja eilinen ei palaa,
huomisesta ei kukaan tiedä mitään. Eletään siis tätä päivää.
Vaikka en pysy sankareiden vauhdissa, saan osani tässä aina niin
ihanassa ajassa. Ainut mikä on hyvä muistaa, on elää.
40mm. f 11. 1/160s. ISO100. RAW.
Tämän kuvan arvo on minulle eilisen
elämä, filmiaika. Nykyään on Digiaika, joka on ei enempää eikä
vähempää täynnä haasteita ja mahdollisuuksia.