On kai selvää että kukin haluaa jakaa vain sen, jonka kokee jakamisen arvoiseksi. Oivalluksen, hetken, tunteen tai sitten sielun syvyyksistä kumpuavan idean. Jotkut näistä tulevat sekunnin murto-osassa kennolle, mutta varsinkin silloin kun kyseessä on se suuri idea, kestää kuvan luominen hahmotelmien ja kovan uurastuksen saattelemana jopa vuosia. Itse kullekkin on varmansti painoarvonsa sille, kuka tarttuu hetkeen ja kuka siihen suureen ideaan joka mielestä kumpuaa. Lähestymistavat ovat aivan erillaiset ja siksi myös lopputulos on eri arvoille rakennettu, joskus hyvinkin pienelle asiaa tuntevalle porukalle. On se sitten kuvattavan eläimen erityispiirre, joka kuvassa ilmenee tai sitten symboli joka aukeaa vain harvalle katselijalle. Silloin on mahdollista että valtaosa ei kuvaa oivalla ja ohittaa sen. Tässä tullaan tekstin aiheeseen. Kaikille tulee erheitä, jaat omassa piirissäsi arvostettua materiaalia täysin toisessa piirissä tai arvioit toisen genren edustajan töitä. Tällöin jaat tai luet sitä ulkopuolisena. Ensireaktio että kuva on huono, on varmaan harmillisen usein se oikea. Mutta on hyvä jatkaa näitä törmäilyjä, näin oppii itse lukemaan ja löytämään uutta. Kuva mikä on mielestäsi on ollut huono voi aueta loistokkaana oivalluksena, kun jokin matkallasi on opettanut sinua lukemaan sen sisältöä. Puhumattakaan perusarvoista, kuten kultainenleikkaus, pinnat, rytmi, vastakohdat jne... Eli jatketaan törmäilyä, kehitytään ja luodaan uutta, joka kaiken oppimamme päälle rakentuu. Saadaan uusia tyylisuuntia, vanhojen rungolle ja tulevien rakenteeksi. Freya tässä tosin miettii varmasti aivan muuta, mutta harvoin näkee kissaa näin mietteliäänä.
